Kilpailutarinat: Kesäpäivä Oulussa

Terassilla oli vielä sateen jäljiltä hiljaista. Penkit näyttivät kuitenkin jo kuivilta ja houkuttelevilta. Kesäinen aurinko haihdutti verkkaiseen tahtiinsa viimeisiä pisaroita lämpeneviltä pinnoilta. Astelin rennosti sisään ravitsemusliikkeeseen ja loin nopean silmäyksen paikkaan. Baari vaikutti turvalliselta ja hyvällä tavalla elämää nähneeltä. Mikään ei ollut juurikaan muuttunut siitä, kun viimeksi kävin täällä. Myyjätär vaikutti vähän turhankin pirteältä, joten paikan kahvissa oli tuskin valittamista.

Otin telineestä kupin ja siirryin kahviautomaatille. Kopautin rennosti kännykkäni automaatin lukupintaa vasten ja painoin nappia.
Haisteltuaan sekunnin kännykään tallennettuja mieltymyksiäni automaatti alkoi valuttaa mukiini tummaa paahtoa juuri oikealla määrällä maitoa ja sokeria. Hetken päästä olin höyryävän kupin kanssa kassalla ja käytin mobiililaitettani kassakoneen tunnistuspinnalla.
Painoin tottuneesti "OK" hyväksyäkseni ostoksen. Myyjätär ei edes yrittänyt tyrkyttää kuittia. Sähköinen ostotodistus oli jo siirtynyt virtuaaliseen pöytälaatikkooni. Viihdytin mielessäni hetken ajatusta, siitä miten painonvartijaohjelmistoni kirjasi kassakoneelta saamansa kaloritiedot ruokapäiväkirjaani ja vajosi pettyneenä takaisin uinuvien bittien joukkoon havaittuaan ettei huomautettavaa olisi.

Siirryin tarjottimeni kanssa takaisin terassille. Hakeuduin reunapöytään, josta näin hyvin läheiselle UBIpisteelle. Reunapaikan etuja oli sekin, etten joutunut kuuntelemaan oven lähelle pesiytyneiden oluthifistien kiihkeää väittelyä kryptisten itäeurooppalaisten mallasjuomien ominaisuuksista. UBIpisteellä näytti olevan alkamassa jonkinlainen karaoken ja tanssiohjelman risteytys.
Nuorisoa ja turisteja homma näytti vetävän, kuin elektroninen hunaja virtuaalikärpäsiä.

Hörppäsin ensimmäisen tilkan kahvikupistani ja maistelin sitä hieman suussani ennen kuin nielaisin... aivan... täydellistä!. Nojauduin hieman taaksepäin ja hengitin rennosti syvään sulkien silmäni. Tunsin sieraimissani kesäisen kaupungin hajut. Hieman kostean asfaltin ja kukkivan tuomen jostain läheisestä puistosta. Tarkastin kännykästäni olisiko tälle alueelle jätetty mitään minua kiinnostavia ilmoituksia.
Ei tällä kertaa.

Aloin selata viimeisimpiä uutisotsikoita. Ensimmäinen otsikko käsitteli tulevia vaaleja. Jostain reality-showsta pinnalle noussut julkkisehdokas esitti palavaa kritiikkiä siitä, miten monet ehdokkaat ovat maistereita ja virkamiehiä ilman mitään kokemusta julkisuudesta. Hetken luettuani menetin tilapäisesti mielenkiintoni maailmanmenoa kohtaan ja tunsin mystistä mielihalua tarttua tuoppiin.

Join kahvini loppuun ja aloin mietiskelemään loppuiltapäivän ohjelmaa.
Kaupat olivat vielä auki ja vaatevalikoimaa pitäisi päivittää. Parin korttelin päässä olisi UBIpiste, jossa voisin käydä mittauskopissa ja saada tallennettua kaikki mittani kengännumeroa myöten. Tämän jälkeen tietokone voisi etsiä lähiseudun liikkeistä minulle sopivat vaatteet.
Voisin selailla niistä haluamani ja marssia lopuksi liikkeeseen ostamaan tekemäni löydöt.

Punastuin kuitenkin hieman, kun muistelin viime kesää. Ubimittauksella ja elektronisia valikoimia selaten olin päätynyt ostamaan mielestäni hyvinkin muodikkaat kesävaatteet. Vastaantulijoissa ja tuttavissani ne kuitenkin herättivät lähinnä tukahdutettua ja ei niin tukahdutettua naurua. Mietin hetken säälien sitä vähäosaista, joka sai kyseiset trendivaatteeni riesakseen ujutettuani ne yön pimeydessä keräyslaatikkoon. Täytynee ottaa joku makutuomariksi ensi kerralla.

Vaeltelin hetken päämäärättömästi rotuaarilla tutkien katunäytöistä säätietoja, ruuhkatietoja ilmanlaatua ja tapahtumailmoituksia.
Seurailin hetken sivusta, UBIpisteiden ympärillä olevaa innostunutta hälinää. Ilmapiiri oli rento ja vapautunut enkä tuntenut, että minulla olisi kiire mihinkään. Istahdin penkille pohtimaan, mitä ihmeitä tulevaisuus tuokaan tullessaan.

Ville